Urheilija vs. kuntoilija. Kuka urheiluravinteista hyötyy?

Monesti sanotaan, että kuntoilija ei tarvitse urheiluravinteita, vaan tavallinen ruokavalio riittää. Se pitää paikkansa muttei tarkoita, etteivätkö ravintolisien hyödyt olisi kuntoilijalle samoja kuin urheilijalle. Itse asiassa huippuunsa viritetty urheilija näyttäisi hyötyvän ravintolisistä vähiten.

Raskaassa treenissä tai urheilusuorituksessa tarvitaan energiaa ja suoloja. Hyvä kuntopohja ja korkea hapenottokyky mahdollistavat huippu-urheilijalle rasvojen tehokkaamman käytön korkeillakin sykkeillä. Maksimisuorituksia lukuun ottamatta hiilihydraattien osuus ei ole niin merkitsevä kuin vasta-alkajalla.

Tehonlisääjillä tehdyissä tutkimuksissa on saatu samansuuntaisia tuloksia. Suorituskykyyn vaikuttavista urheiluravinteista on enemmän hyötyä urheilijan polun alkupäässä. Mitä kovemmassa kunnossa urheilija on, sitä vähemmän suorituskykyä tehostavista tuotteista saa lisäapua. Toisaalta marginaalit ovat huipulla pienempiä. Sekunnin kymmenykset ratkaisevat.

Käänteiset tutkimustulokset eivät tarkoita, että juuri kävelylenkkeilyn aloittaneen tulisi tankata hiilihydraatteja tai ensimmäistä kertaa kuntosalille suuntaava tarvitsisi kreatiinia. Harjoitusmäärien ja intensiteetin lisääntyessä ravinnon merkitys kuitenkin kasvaa, ja palautuminen muuttuu tärkeämmäksi. Urheiluravinteet toimivat monipuolisen ruokavalion lisänä. Ne eivät ole välttämättömiä, mutta helpottavat samalla tavalla sekä kuntoilijan että urheilijan arkea.