Kevyt peruskestävyys vs. maksimi

Liikunnan intensiteetti vaikuttaa energiantuotantoon ja tarpeeseen. Matalalla sykkeellä energiaa syntyy hapen avulla hiilihydraateista ja rasvoista. Puhutaan aerobisesta energiantuotannosta, jossa energiaa tuotetaan samaan tapaan kuin puita poltettaessa. Prosessiin tarvitaan happea ja sytykereaktio, jonka lopputuloksena syntyy kasvihuonekaasuna tunnettua hiilidioksidia, vettä ja lämpöä. Kehossa hiilihydraatin ja rasvan sisältämä energia purkautuu paitsi lämmön lisäksi liike-energiaksi useiden aineenvaihdunnan reaktioiden toimesta.

Anaerobinen eli laktinen energiantuotanto tapahtuu hapettomassa tilassa hiilihydraatteja, lähinnä glukoosia hajottamalla. Ilman happea keho ei pysty tuottamaan energiaa rasvoista, joten hiilihydraatit toimivat pääasiallisena energianlähteenä. Ilman happea energiantuotto jää noin 15 %:iin aerobisesta energiantuotosta. Loppuosa eli 85 % energiasta muuntuu laktaatiksi ja happamuutta lihaksissa tuottaviksi vetyioneiksi. Näitä kahta pidetään syynä liikkeen loppumiseen anaerobisen energiantuoton tasolla liikuttaessa. Kansankielellä lihaksiin kertyy maitohappoa.

Keho kykenee tuottamaan lihasvoimaa myös kokonaan ilman hiilihydraatteja ja rasvoja. Tällöin kyse on niin sanotusta alaktisesta eli ei laktaattia synnyttävästä energiantuotosta. Lihasten liikkeeseen tarvittavaa ATP-energiaa tuotetaan tällöin suoraan kreatiinifosfaatista, jota voidaan puolestaan ladata kreatiinista. Kreatiinia saadaan lihaa sisältävistä ruoista ja ravintolisänä käytettävästä kreatiinimonohydraatista.

Energiantuotto eri sykealueilla

Keho käyttää edellä kuvattuja energiamuotoja tilanteen mukaan. Alaktinen energian tuotto liittyy lyhytkestoisiin, nopeisiin ja voimaa vaativiin suosituksiin. Sadan metrin juoksu on hyvä esimerkki.

Anaerobista energiantuottoa voidaan arvioida sydämen sykkeen suhteesta vauhtiin tai yleisemmin rasituksen kestoon. Tarkempaa tietoa saadaan verestä tehtävästä laktaattimittauksesta. Anaerobisen kynnyksen kohdalla tai heti sen yläpuolella liikunta on erittäin tai äärimmäisen tehokasta.

Aerobisen energiantuoton alueella laktaatin muodostus on vähäistä eikä se vaikuta suorituksen pituuteen. Liikkuminen on tällöin teholtaan kevyttä tai kohtalaista.

Varsinkin kestävyysurheilussa tuodaan esille energiantuotantoon liittyviä kynnysarvoja. Puhutaan aerobisesta ja anaerobisesta kynnyksestä. Aerobisen kynnyksen rajana esitetään tavallisen liikkujan osalta liikuntaa, jonka aikana pystyy vielä puhumaan sujuvasti kanssaliikkujan kanssa. Tällä sykealueella laktaatin tuotto ja purku on yhtä tehokasta.

Anaerobisen kynnyksen ylittäminen tarkoittaa sitä, että laktaatin tuotto ylittää kehon kyvyn muuntaa sitä takaisin verensokeriksi. Taustalla on hapen kuljetuksen riittämättömyys tarpeeseen nähden. Anaerobista liikettä ei pysty ylläpitämään pitkään. Liike pysähtyy nopeasti muun muassa lihasten happamoitumisen seurauksena.

Liikunnan aikana kynnysarvojen ylittämistä ei huomaa selvänä muutoksena vaan kyse on jatkumosta. Esimerkiksi juoksussa vauhdin lisääminen nostaa laktaatin määrää suhteessa nopeuteen. Tätä tietoa käytetään suorituskyvyn nostamisessa. Aerobinen ja anaerobinen kynnys nousevat kunnon kehittymisen myötä.

Ravintolisät energiantuotannon tukena

Urheilijan ravintolisistä Leader Performance Creatine Monoydrate tukee alaktista energiantuottoa. Anaerobista energiantuottoa voidaan tukea jonkin verran Leader Performance Beta-alanine + Citrulline -tuotteen avulla. Leader Performance EAA+BCAA ja Leader Performance BCAA -valmisteiden aminohappoja keho pystyy käyttämään energianlähteenä paikallisesti lihaksissa kovan suoritustason aikana.

Leader Performance Super Hydrate -urheilujuoma antaa energiaa sekä aerobisen että anaerobisen liikunnan tasoilla. Aerobisen liikunnan aikana hiilihydraatteja hapetetaan takaamaan pitkäkestoista suoritusta. Anaerobisen liikunnan aikana hiilihydraattien tarve energiantuottoon lisääntyy voimakkaasti. Hiilihydraattien saanti ravintolisistä mahdollistaa energiantuotannon kuormittavissa tilanteissa.

< EDELLINEN \ PÄÄSIVU \ SEURAAVA >