TEHOT IRTI TREENISTÄ

Ravinto ennen treeniä, treenin aikana ja sen jälkeen

Ennen, aikana ja jälkeen – jokaisella vaiheella on tarkoituksensa

Ennen kovaa treeniä tai kilpailusuoritusta tavoitteena on täyttää kehon energiavarastot. Suorituksen aikana puolestaan huolehditaan riittävästä nesteytyksestä, ja suorituksen jälkeen täydennetään rasituksen aikana menetettyjä varastoja. Ravintolisistä hiilihydraatteja ja elektrolyyttejä sisältävä urheilujuoma sopii kestävyystyyppisessä urheilussa kaikkiin näihin tilanteisiin.

Saliharjoittelussa hiilihydraatteja ja proteiinia sisältäviä palautumisjuomia voidaan nauttia ennen suoritusta, sen aikana tai suorituksen jälkeen. Tuotteen käyttötarkoitus riippuu siis paitsi harjoittelun vaiheesta myös lajista ja suorituksen luonteesta. Olennaista on sovittaa ravinto ja ravintolisät harjoittelun tarpeisiin.

Ateriat aikataulutetaan treenipäivän mukaan

Urheilijan on tärkeää huolehtia hyvästä ravitsemustilasta jatkuvasti. Harjoituspäivänä erityisen tärkeää on täyttää hiilihydraattivarastot ja huolehtia kehon nestetasapainosta. Näin harjoitteluun riittää energiaa ja harjoittelu on mukavampaa tai ylipäätään mahdollista.

Pitkäkestoiseen suoritukseen valmistautuvat kestävyysurheilijat voivat tankata hiilihydraatteja, mutta myös voima- ja kamppailulajien harrastajat lisäävät usein hiilihydraattien määrää treenipäivinä. Näin keholle pyritään tarjoamaan enemmän energiaa harjoitteluun ja palautumiseen. Vapaapäivinä voidaan palata normaaliin ruokavalioon.

Jos päivän kova treeni, peli tai kilpailu on vasta iltapäivällä, valmistautuminen alkaa jo aamiaisella. Aamiaisen kannattaa olla riittävän hiilihydraattipitoinen, ja siihen voivat kuulua esimerkiksi puurot, karjalanpiirakat, myslit, leivät, hedelmät ja marjat. Proteiinia voi saada kananmunista, juustoista, jogurteista, proteiinirahkoista, muista maitotaloustuotteista ja leikkeleistä. Rasvojen saannista ei tarvitse erikseen huolehtia, ellei valmistautuminen tähtää useita päiviä kestävään ultrasuoritukseen.

Mitä lähempänä treeni on, sitä kevyemmin syödään

Suoritusta edeltävän aterian sisältö riippuu siitä, kuinka paljon aikaa suorituksen alkuun on. Jos aikaa on vähintään neljä tuntia, ateria voi olla melko tavallinen, mutta hiilihydraattipitoinen. Jos aikaa on kaksi tuntia tai vähemmän, kannattaa välttää rasvaista tai erityisen proteiinipitoista ruokaa ja suosia esimerkiksi peruna-, pasta- tai riisipohjaisia ruokia. Proteiininlähteiksi sopivat tällöin helpommin sulavat kala ja maitotaloustuotteet.

Jos edellisestä ruokailusta tuntuu kuluneen liian kauan, noin tuntia ennen suoritusta voi nauttia hiilihydraattipitoisen mehu- tai urheilujuoman, banaanin tai hiilihydraattipitoisen patukan. Vettä kannattaa hörppiä viimeisten parin tunnin aikana, mutta juominen kannattaa lopettaa noin puoli tuntia ennen suoritusta. Kuntosaliharrastajat voivat lisäksi sekoittaa ennen treeniä nautittaviin juomiin tehonlisääjiä eli latureita.

Pitkät ja ultrapitkät urheilusuoritukset tuovat mukanaan omia erityistarpeitaan. Näihin valmistautuessa kuidun saantia tulisi välttää vähintään viimeisen vuorokauden ajan, jotta suolisto olisi mahdollisimman tyhjä. Tunteja kestäviin suorituksiin valmistaudutaan usein myös hiilihydraattitankkauksella.

Suorituksen aikana keho menettää nestettä

Hikoilu jäähdyttää kehoa liikunnan aikana. Treenin tai kilpailun aikana nautittavien juomien tehtävänä on korvata hikoilun mukana menetettyä nestettä, jotta kehon lämpö pysyy hallinnassa. Suorituksen aikana nestettä pystytään imeyttämään noin litra tunnissa, mutta kuumissa olosuhteissa nestettä voi poistua tätäkin enemmän. Siksi nestettä pyritään varastoimaan kehoon jo ennen suoritusta, ja hiilihydraatteja sekä elektrolyyttejä sisältävillä urheilujuomilla nestettä voidaan tankata tavallista suurempia määriä.

Pitkäkestoisessa suorituksessa pelkkä vesi ei ole paras vaihtoehto. Pahimmillaan se voi päätyä suoraan virtsarakkoon ja häiritä suoritusta, kun taas neste imeytyy suolistosta parhaiten yhdessä hiilihydraattien ja suolojen kanssa. Juoma ei kuitenkaan saa olla liian vahvaa, sillä myös liian suuri pitoisuus voi haitata imeytymistä.

Juoman hiilihydraattipitoisuus säädetään tarpeen mukaan, ja tuotteen sopivuus omalle vatsalle kannattaa testata etukäteen. Suorituksen aikana kannattaa lähtökohtaisesti suosia melko laimeita, runsaasti elektrolyyttejä sisältäviä hypotonisia juomia, jotka imeytyvät nopeasti. Pitkässä suorituksessa tarvitaan nesteen lisäksi myös energiaa, jota saadaan tyypillisesti urheilujuoman sisältämistä hiilihydraateista. Vesi ja geelit ovat toimiva vaihtoehto erityisesti kilpailuissa, jos järjestäjän tarjoama urheilujuoma ei sovi omalle vatsalle.

Kuntosaliharjoittelun aikana käytetään yleisesti myös hiilihydraatteja ja proteiinia sisältäviä palautumisjuomia. Kovissa salitreeneissäkin menetetään nestettä hikoilun mukana. Siksi palautumisjuoman rinnalla kannattaa nauttia myös vettä.

Raskaasta liikunnasta pitää palautua

Raskaan kestävyyssuorituksen jälkeen palautumisessa huolehditaan ensin nestetasapainosta ja sen jälkeen riittävästä hiilihydraattien ja proteiinin saannista. Esimerkiksi maratonin jälkeen urheilujuoman nauttimista kannattaa jatkaa vielä seuraavan vuorokauden ajan. Myös tavallisen ruokavalion tulisi palautumisvaiheessa sisältää runsaasti hiilihydraatti- ja proteiinipitoista ruokaa.

Jokaisella aterialla olisi hyvä saada 0,5–2,0 grammaa hiilihydraatteja ja 0,2–0,4 grammaa proteiinia painokiloa kohden. Sama periaate sopii kestävyysurheilun lisäksi kaikkeen raskaaseen liikuntaan. Osa ravintoaineista voidaan nauttia palautumisjuoman muodossa etenkin silloin, kun palautumisaika jää lyhyeksi. Helposti nautittavan palautumisjuoman avulla palautumisprosessi saadaan käyntiin nopeasti heti suorituksen jälkeen.

Voimalajeissa ja saliharjoittelussa proteiinia tarvitaan lihasten kasvuun ja lihasmassan säilymiseen. Kaiken perustana on toimiva ruokavalio, jota voidaan treenipäivinä täydentää hiilihydraatteja ja proteiinia sisältävillä ravintolisillä joko palautumisjuomana tai pitkin päivää. Treenin kestoon, intensiteettiin ja henkilön kokoon suhteutettuna tavallisen ruokavalion lisäksi voidaan nauttia noin 30–50 grammaa hiilihydraatteja, esimerkiksi maltodekstriiniä, ja noin 20–30 grammaa proteiinia.

Pitkän suorituksen energia ja hiilihydraattitankkaus

Pitkään suoritukseen valmistaudutaan hiilihydraateilla

Pitkiin treeneihin kannattaa valmistautua syömällä tavallista enemmän hiilihydraattipitoista ruokaa. Tunteja kestäviin, esimerkiksi maratonin kaltaisiin kilpailusuorituksiin valmistaudutaan usein hiilihydraattitankkauksella. Mitä enemmän hiilihydraatteja ja vettä kehoon on varastoitunut, sitä vähemmän niitä tarvitsee täydentää suorituksen aikana.

Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole juuri havaittu eroa siihen, etteikö kilpailun aikana nautitulla hiilihydraattijuomalla voitaisi päästä samaan lopputulokseen. Tämä edellyttää, että kilpailun aikana tarjolla oleva juoma sopii urheilijan vatsalle. Siksi myös suorituksen aikainen tankkaus on hyvä suunnitella ja testata etukäteen.

Pastaa ja maltodekstriiniä tankkaukseen

Hiilihydraattitankkaus tehdään nykyisin käytännössä kaksi päivää ennen suoritusta. Tankkauspäivänä hiilihydraattien saanti nostetaan 8–10 grammaan painokiloa kohden vuorokaudessa, mikä tarkoittaa lähes kaksinkertaista määrää normaaliin ruokavalioon verrattuna. Tankkauksessa suositaan tärkkelyspitoisia ruokia, kuten perunaa, makaronia, riisiä, leipää ja hedelmiä.

Hiilihydraattipitoisen ruoan rinnalla käytetään usein maltodekstriiniä. Jauheesta valmistettua juomaa on helpompi nauttia suuriakin määriä ilman, että ruoka-annosten koko kasvaa kohtuuttomaksi. Näin tarvittavaa hiilihydraattimäärää voidaan kasvattaa ilman erittäin suuria aterioita.

Tankkauspäivänä treenit jätetään väliin ja liikunta pyritään minimoimaan. Kilpailua edeltävänä päivänä palataan normaaliin ruokavalioon ja liikuntaan. Kilpailupäivänä syödään kohtuudella helposti hajoavia ruokia, kuten riisiä, makaronia, perunaa ja maitotaloustuotteita, ja lisäksi voidaan käyttää urheilujuomia.

Hiilihydraatit kannattaa ottaa mukaan jo harjoituksiin

Ylitankkauksen haittapuolena voidaan pitää normaalia suurempaa painoa, joka voi vaikuttaa esimerkiksi juoksuaskeleeseen. Siksi ylitankkausta kannattaa kokeilla kilpailujen ulkopuolella. Näin urheilija oppii tuntemaan, miten oma keho reagoi tankkaukseen ja kuinka juoksu kulkee sen jälkeen.

Myös ruoansulatuskanavaa voidaan opettaa sietämään hiilihydraatteja. Englanninkielinen termi ”gut training” tarkoittaa sitä, että hiilihydraattilisät otetaan säännöllisesti mukaan harjoituksiin. Tällainen siedättäminen sopii erityisesti kestävyyslajien kilpaurheilijoille ja voi lopulta mahdollistaa aiempaa runsaamman ravinnon nauttimisen suorituksen aikana.

Mistä keho saa energiaa eri tehoilla?

Kevyt peruskestävyys ja maksimisuoritus käyttävät energiaa eri tavoin

Liikunnan intensiteetti vaikuttaa siihen, miten keho tuottaa tarvitsemansa energian. Matalalla sykkeellä energiaa muodostuu hapen avulla hiilihydraateista ja rasvoista. Tätä kutsutaan aerobiseksi energiantuotannoksi. Prosessissa tarvitaan happea, ja lopputuloksena syntyy hiilidioksidia, vettä ja lämpöä. Kehossa hiilihydraattien ja rasvan sisältämä energia muuttuu aineenvaihdunnan reaktioiden kautta lämmön lisäksi liike-energiaksi.

Anaerobinen eli laktinen energiantuotanto tapahtuu ilman happea hajottamalla hiilihydraatteja, lähinnä glukoosia. Ilman happea keho ei pysty tuottamaan energiaa rasvoista, joten hiilihydraatit ovat pääasiallinen energianlähde. Hapettomassa tilassa energiantuotto jää noin 15 prosenttiin aerobisesta energiantuotosta. Loppuosa eli 85 prosenttia energiasta muuttuu laktaatiksi ja lihasten happamuutta lisääviksi vetyioneiksi. Näitä pidetään syynä liikkeen loppumiseen anaerobisen energiantuoton tasolla liikuttaessa, mistä puhutaan kansankielessä maitohapon kertymisenä lihaksiin.

Keho pystyy tuottamaan lihasvoimaa myös kokonaan ilman hiilihydraatteja ja rasvoja. Tällöin puhutaan alaktisesta eli laktaattia tuottamattomasta energiantuotosta. Lihasten liikkeeseen tarvittavaa ATP-energiaa tuotetaan suoraan kreatiinifosfaatista, jota voidaan puolestaan ladata kreatiinista. Kreatiinia saadaan lihaa sisältävistä ruoista sekä ravintolisänä käytettävästä kreatiinimonohydraatista.

Energiantuotto muuttuu sykealueen mukana

Keho käyttää eri energiantuottotapoja tilanteen mukaan. Alaktinen energiantuotto liittyy lyhytkestoisiin, nopeisiin ja paljon voimaa vaativiin suorituksiin, joista sadan metrin juoksu on hyvä esimerkki. Anaerobista energiantuottoa voidaan puolestaan arvioida sydämen sykkeen suhteesta vauhtiin tai yleisemmin rasituksen kestoon, ja tarkempaa tietoa voidaan saada verestä tehtävällä laktaattimittauksella.

Anaerobisen kynnyksen kohdalla tai heti sen yläpuolella liikunta on erittäin tai äärimmäisen tehokasta. Aerobisen energiantuoton alueella laktaattia muodostuu vain vähän, eikä se rajoita samalla tavalla suorituksen pituutta. Liikkuminen on tällöin teholtaan kevyttä tai kohtalaista.

Varsinkin kestävyysurheilussa puhutaan aerobisesta ja anaerobisesta kynnyksestä. Tavallisella liikkujalla aerobisen kynnyksen rajana voidaan pitää liikuntaa, jonka aikana pystyy vielä puhumaan sujuvasti toisen liikkujan kanssa. Tällä sykealueella laktaatin muodostuminen ja sen poistuminen ovat yhtä tehokkaita.

Anaerobisen kynnyksen ylittäminen tarkoittaa sitä, että laktaattia muodostuu enemmän kuin keho pystyy muuttamaan takaisin verensokeriksi. Taustalla on hapenkuljetuksen riittämättömyys suhteessa tarpeeseen, eikä anaerobista liikettä pystytä ylläpitämään pitkään. Liike loppuu nopeasti muun muassa lihasten happamoitumisen seurauksena.

Kynnysarvojen ylittämistä ei liikunnan aikana huomaa yhtenä selvänä muutoksena, vaan kyse on jatkumosta. Esimerkiksi juoksuvauhdin kasvaessa myös laktaatin määrä kasvaa suhteessa nopeuteen. Tätä tietoa voidaan hyödyntää suorituskyvyn kehittämisessä, ja sekä aerobinen että anaerobinen kynnys nousevat kunnon kehittyessä.

Ravinto harjoitus- ja kilpailukaudella

Harjoituskausi muuttaa energiantarvetta

Treenikaudet eroavat toisistaan, joten myös energiantarve vaihtelee kauden aikana. Peruskuntokauden tavoitteet ovat lajikohtaisia: lajista riippuen voidaan kehittää voimaa ja taitoa tai rakentaa peruskestävyyttä. Tyypillisesti energiantarve kasvaa juuri peruskuntokaudella.

Voimaa vaativissa lajeissa keskitytään lihasmassan kasvattamiseen ja voimantuoton kehittämiseen. Tällöin proteiinin, palautumisjuomien ja muiden urheilussa käytettävien ravintolisien, kuten laturien, merkitys korostuu. Kestävyyslajeissa taas hapenottokykyä kehitetään matalatehoisilla harjoituksilla ja treenimääriä kasvattamalla. Suurempi harjoitusmäärä lisää energiankulutusta, joka täytyy kompensoida lisäämällä energiansaantia. Urheilujuomat ja proteiinia sisältävät palautumisjuomat voivat toimia tässä apuna.

Myös kuntoilijan harjoittelussa on usein kausittaista vaihtelua. Harjoittelun määrän muuttuessa myös energiantarvetta pitää säädellä sen mukaan. Ravinnon ja harjoittelun on siis hyvä muuttua yhdessä harjoitusmäärän kanssa.

Suojaravintoaineiden tarve pysyy tasaisempana

Vaikka energiankulutus vaihtelee, suojaravintoaineiden tarve ei juurikaan muutu. Suojaravintoaineisiin kuuluvat vitamiinit, kivennäisaineet, hivenaineet, rasva- ja aminohapot sekä kuitu. Niiden riittävästä saannista on tärkeää huolehtia harjoituskaudesta riippumatta.

Jos energiansaanti jää suosituksia pienemmäksi, suojaravintoaineiden saantiin täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Tämä koskee etenkin kausia, jolloin urheilija pudottaa painoa vähentämällä ravinnonsaantia, kuten painoluokkalajeissa usein tehdään. Tällöin myös suojaravintoaineiden saanti voi jäädä liian vähäiseksi.

Vitamiinien, kivennäis- ja hivenaineiden sekä rasvahappojen saannin varmistamiseen on tarjolla urheilijoille suunnattuja ravintolisiä. Myös monivitamiinivalmisteita käytetään urheilijoiden keskuudessa. Ravintolisien käyttö täydentää tällöin ruokavaliota.

Kilpailukausi tuo mukanaan uusia haasteita

Harjoitusintensiteetin muutokset vaikuttavat energiantarpeeseen ja ravitsemukseen, joten myös ravintolisien käyttö muuttuu niiden mukana. Hiilihydraatti-proteiinijuomat ja -jauheet säilyttävät kuitenkin asemansa kilpailukaudellakin. Välipalojen, kuten patukoiden, käyttö voi jopa lisääntyä, koska kilpailukausi tuo mukanaan matkustamista, epäsäännöllisiä ruokailuja ja mahdollisesti vieraiden kulttuurien ruokia.

Kilpailujännitys ja matkustamisesta aiheutuva stressi kuormittavat immuunijärjestelmää ja laskevat vastustuskykyä. Ei ole sattumaa, että urheilijat sairastelevat joskus juuri kauden tärkeimmällä hetkellä. Immuunipuolustusta tehostavien ravintolisien, kuten vitamiinien, sinkin ja magnesiumin, käyttöä kannattaa lisätä kilpailukaudella. Myös melatoniinia käytetään ravintolisänä, sillä matkustaminen voi häiritä unta ja nukahtamista.

Kilpailujännitys voi vaikuttaa myös ruoansulatukseen. Helposti sulavista ruoista, probioottivalmisteista sekä urheiluravintovalmisteista, kuten urheilujuomista ja patukoista, voi tällöin olla kasvavaa hyötyä. Samalla välipalojen ja valmisjuomien käyttö lisääntyy luontevasti.

Tehonlisääjistä kilpailukaudella käytetään niitä, joiden urheilija on varmasti todennut toimivan itsellään. Elektrolyyttejä eli suoloja sisältäviä urheilujuomia käytetään ehkäisemään kuivumista kuumassa ilmanalassa. Samasta syystä voidaan tarpeen mukaan tehdä myös hiilihydraatti-nestetankkauksia.